Tiimi Geopark Challangessa 2014 ja 2021 by Tapani Launonen

Tiimi Geopark Challangessa 2014 ja 2021 by Tapani Launonen
Tiimi Geopark Challangessa 2014 ja 2021 by Tapani Launonen

torstai 22. elokuuta 2013

Radalle!!!!

Ihmeiden aika ei ole ohitse!
Gappy Adventure tekee paluun seikkailukisoihin jo tänä vuonna!
Vaellusreissun peruuntuminen johti siihen, että teemme Joken kanssa "pika" vaelluksen Lost in Kajaani - seikkailukisassa 13.-14.9.. Tuplalasi-Tanelle asiasta olisi pitänyt ilmoittaa pari vuotta aikaisemmin, jotta kalenterista olisi löytynyt tilaa, joten tiimissä on paikka auki (tai sitten joudumme lyhyempään sarjaan ja emme pääse kiusaamaan 1Lifen tiimejä...). Tähänastiset yrityksen uuden jäsenen värväämiseksi on tuonut vain kaksi varamiestä ja naisen ensi kaudelle. Oletko siis sinä etsimämme, huonolla huumorilla höystetty, ei niin huippukuntoinen mies tai nainen? Suunnistus ja sabotointitaidoista (siis 1Lifen sabotoinnista, koska olemmehan vastuussa heidän kaikista ongelmistaan viimeisen kahden vuoden aikana :-)) plussaa ;-). Ota yhteyttä hvalasma<et>gmail.com.
Treenattu on taas huonosti, alla esimerkkiä
 Syötteen jälkeen loma jatkui aktiivisena Rokualla (=mökillä), jossa toimin selkeästi maatopyöräoppaana :-). Alkuviikon aikana Pookivaaran maisemista pääsi nauttimaan ekalla reissulla vaimo, sen veli ja veljen vaimo (tässä kohtaa olin vielä oppilaana), tokalla vaimo, sisko ja sen mies ja kolmannella tyttäreni. Onhan Rokuan maastot hienoja, jos ajelee ne parhaat polut ja niitähän riittää.
On se hieno, Pookivaaran uus torni.
Loman "kruunasi" totaalinen eksyminen lähes jokaisella rastivälillä Vaalarasteilla. Kannattaa käydä Oulusta kattelemassa noita maastoja useamminkin, on nimittäin hieman erllaista...
Lomaviikon jälkeen työreissulle Ameriikan ihmeelliseen maahan. Saavuin paikalle lauantaina, joten sunnuntaina piti päästä ulkoileen. Sateen uhka oli ilmassa, mutta ei ukkosta kuten edelliskerralla, joten suuntasin lähistölle Jim Thorpe nimiseen kylään vuorten keskelle (Oulun mittakaavan mukaan). Sieltä piti tiedusteluiden mukaan löytyä maastopyöriä ja reittejä. Sain vuokratuksi perus MTB:n ja summittaisen kartan, jossa oli se vaikea reitti (jota ei normaalisti anneta ajaa yksin). Vähän hirvitti pyörä, mutta säädöt saatiin suhteellisen sopivaksi ja eiku matkaan.
Reilun parin tunnin mukavan ajon jälkeen olin näköalapaikalla, josta näkymät (kuten mulla aina) sumun peitossa.
Sumu- kaverini

Matka oli ollut hyvää polkua pääasiassa, lukuunottamatta paria pikku juttua...
Mistä ne tiesi varoittaa musta? Eihän täällä oikeesti karhuja ole http://carboncountymap.com/2012/06/black-bear-country/
Parasta osuutta
Pyörän satula oli löystynyt ja ei pysynyt paikallaan... Auton avain (=ainut korjausväline) ei enää saanut sitä kiristettyä... Etujarrun vaieri oli poikki, meni, kun otin sellaiset perinteiset lipat märässä alamäessä ja vaijeri jäi johonkin väliin... Tänne asti  oli ollut ylämäkeä, nyt sitten alamäkeä loppumatka (yhdellä jarrulla, sateen liukastamilla poluilla)... Kartta oli ollut "suuntaa antava" eli paluutie ei oikein auennut...
Itsesuojeluvaisto heräs kerranki ja otin fillarin kantoon ja kävelin n. 700m (200m korkeusero) alas. Toki epähuomiossa satula oli irronnut kokonaan ja palasin n.200m ja hyvällä tuurilla löysin sen polulta. Kun vihdoin reilun 3 tunnin jälkeen palautin pyörän vuokraamoon, oli kaverilla hieman naurussa pitelemistä, kun tulen paikalle "hieman" likaisena ja penkki kädessä. No normisettiä, en kuitenkaan pyytänyt hyvitystä ;-).
Loppumatkalla ja sen jälkeen olen yrittänyt aloittaa Vaarojen maraton-projektia huonolla menestyksellä... Juoksu ei kulje ja pohje jossain ihmejumissa. Joken ja Tanen kanssa ollaan analysoitu sitä kisaa ja toteamushan on, että sehän menee vaikka kontaten näillä pohjilla :-).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti