Kisa: 8th Muddy X
Aika: 14.10.2012
Paikka: Sanginjoen leirikeskus
Oulun seikkailu-urheilun "kerma" ja meikäläinen oli kokoontunut perinteiseen kesäkauden päätökseen eli Muddy X:ään sankoin joukoin sunnuntaina. Keli oli mitä parhain tai siis todella huono, koska ei satanut ja pakkasasteita ei ollut. Seppo oli kuitenkin tuttuun tapaan pitänyt huolta, ettei kukaan pääse pois kuvin jaloin tästä 4 tunnin maastopyöräilyrupeamasta.
klo 12.50 Ajoissa paikalla vaikka kamat onkin vielä levällään...
Klo 13 Materiaalien jako, GPS laite, sekä kartta, jossa 22 rastia odottivat hakijaansa, joten ei muuta kun pakkaukset kasaan ja suunnitelma pystyyn.
Klo 13.35 Jonkinlainen suunnitelma kasassa, jokirasti olisi kuulopuheiden suhteen paras ottaa länsipuolelta, joten suunnitelmassa otan sen itäpuolelta, tietenkin...
Klo 13.40 Bonustehtävää katsomaan, pitkospuu speciaali, ei hirveesti innosta, kun on flunssan jäljiltä vielä tasapaino hakusessa. Piirtelen kuitenkin sen karttaan samalla muiden Sepen karttakorjausten kanssa vähän sinnepäin tyylisesti.
Klo 14 Matkaan!!!! Säntään kuin ori laitumelle, onhan takana pari viikkoa totaalista harjoittelutaukoa. Noin 4 minuutin ajon jälkeen kehoni käy seuraavan keskustelun: Aivot: "Tuolla kärki menee, ajetaan ne kiinni!" Keuhkot: "Mitä @#¤¤%&/" , Jalat "Niin mitä olis tarkoitus tehdä? Heräsin juuri ja tänne pukkaa jo jotain happoa, ottakaa se pois".
Klo 14.06 Kehoni muut osat ovat saaneet puhuttua aivoihin järkeä ja pudotan vauhtia, kyllähän tässä ehtii
Klo 14.10 Upeaa, asensin uuden takalokarin liian alas ja sehän osuu renkaaseen joka kuopassa. Eka rasti kuitenkin haettu ja rytmiin päästy
Klo 14.15 "Muista kääntyä heti oikealle kun lähetään alamäkeen, älä mene suoraan, se on se tuttu latupohja..."
Klo 14.18 "Kele, tana ja tu, mitä mä täällä väärällä polulla teen, piti kääntyy oikealle". Ei muuta kun takaisin ja tetsaten metsänläpi oikealle uralle eli kunniakierros no 1 (vain reilu minuutti).
Klo 14.23 Toka rasti ja JEAH! tossut märäksi suonlaidassa. Tai ei ollutkaan jeah! vaan flunssapeikko tai jonkinlainen märkäallergia iskee ja lähden kuivan ylämäen kautta seuraavalle...
Klo 14.40 Helppo pyöräily, varsinkin kun on kaveri samassa vauhdissa. Nyt ollaan lammen rannassa kalastajien ja sienestäjien keskellä, täällä on ruuhka. Rasti näyttäisi olevan liukkahien pitkosten takana lammen toisessa päässä eli ei muuta ku juosten, villarilla ei pääse.
Klo 14.47 "Dumbo on ice" tyyppisen pitkosjuoksun jälkeen jalat on sitten läpimärät polviin asti. Tässä kohtaa on jälkeinpäin todettava, että jotain vikaa on, kun koko ajan etsii reittiä, jossa tossut ei kastuis... Mutta ku näisää kekkereisä kastuu ja varmasti.
Klo 15.05 Kaveri pääsi karkuun asfalttipätkällä ja viimeistään siinä vaiheessa, kun tein kunniakirros no 2 (3 minuuttia), ja vielä ihan tutussa maastossa...
Klo 15.18 Rastiväli menee erittäin mallikkaasti ja optimireittiä. Saan myös reittikaverini melkein kiinni
Klo 15.28 Olis saarirastin aika... Etsin pääsyä joenrantaan tovin, kunnes päätän kiertää hieman kauempaa. Saan rastin näkyviin, mutta...selityksiä tähän kohtaan voisi laittaa poliitikkona vaikka kuinka, mutta totean vaan, että pupu meni pöksyyn kuin näin lipun lähempänä toista rantaa. Hävettää, kun juoksen takaisin pyörälle...ei tässä voi itseään kutsua edes seikkailukuntoilijaksi...
Klo 15.39 Ketuttaa kun paloi 10min tähän kunniakierros no 3:een, olis sen voinut hakea ja olla taas huomenna flunssassa...
Klo 16.02 Nyt ollaan oltu asian ytimessä hetkenaikaa. Mutaista polkua ja kramppeja. Niin kramppeja... Ne ilmoittivat olemassaolostaan jo saarikierroksella ja ekat ihanat niiauskrampit tulivat Sanginjoen lauttaa (jossa oli rasti) kiskoessa oikealle puolelle. Oli varman näky kun kaveri yrittää seistä ja vetää lauttaa ja samalla jalat kramppaa... Niin syönti ja juonti on unohtunut, kun on niin tohkeissaan. Geeliä ja juomaa huuleen ja lisää mutaa ja vettä. Tältä rastilta eteenpäin pitäisi olla kuivempaa...
Klo 16.18 Eka 9 pisteen rasti. Pitkospuuajelut meni hyvin, ei ollut liukasta lainkaan. Aiemmasta reissusta tiesin missä tämä on, joten ei ongelmaa. Loppumatkan suunnitelman tekoa...
Klo 16.24 Teknisempää ajoa ja heti kramppaa niin sairaasti! Samaan aikaan vastaan tulee tietysti perhe, joka kyselee reittiä Pilpasuon luontopolulle. "Tonne eteenpäin vaan" saan sanottua ja näytettyä kartasta varmaan ihan värrin, sorry. Perheen isä kyselee onko kaikki OK, oletko loukkaantunut, jne? "Ei tässä mitään, ihan peruskramppia vaan, kisajuttua, kivaa, youknow", niiaan ja jatkan kävellen eteenpäin :-). Hieman asettelua seuraavalle pitkospätkälle...
Klo 16.30 "Ja tielle tullessa sitten oikealle..."
Klo 16.36 "Tai siis oikealle ja sitten vasemmalle, olis voinut piirtää hieman tarkemmin sen Sepen esimerkkikartan lisäpolut. Kunniakierros no 4 hiekkakuopalle +6 min, matka jatkuu...
Klo 16.48 Tuskaista on ollu, ei voi yhtään puskea, kun heti kramppaa, mutta eteenpäin mennään kuitenkin. "Tuosta oikealle"
Klo 16.50 Väärä kohta, mutta selvää on, että turvesuolla ei näillä reisillä vedetä, jätän siis 3 pisteen rastin hakematta ja 8 pistettä hakemaan... Uusi "feature" tälle reisulle, reisien lisäksi pohkeet kramppaa.
Klo 17.00 Tunti aikaa vielä. Matka tänne 8 pisteen rastille oli samaa taistelua kun tähänkin asti. Sunnuntaipyöräilijä paineli hyväntuulisena ohi ohuilla renkaillaan... Pitäisi vielä ehtiä kaksi rastia... Muista hiiiitaaaat liiiikkeeeeet kun käännyt ettei kramppaa.
Klo 17.13 Olen seikkailu-urheilijoiden tietotoimisto. 3 minuutin sisään kaksi on kysynyt minulta millainen reitti on 81:lle, vastaus on edelleen "hyvä". Vaan enpä huomannunna kysellä millainen on reitti edessäpäin...
Klo 17.32 Ihan OK ajettavaa polkua olen päässyt ilman suuria ongelmia. Tässähän se jossain lähellä on, olis voinu taas piirtää paremmin ne ylimääräset polut...
Klo 17.40 TANA, tää on näköjään pakko hakee tetsaamalla...
Klo 17.44 KELE! Mä menin ihan tosta vierestä! Piirtämällä ylimääräsen polun, olin vaan sotkenu kartan. Enemmän haittaa kun apua! (+10 min kunniakierros no 5), no 9 pistettä kuitennii.
Klo 17.49 Jääpä se 7 pistettä hakematta, nyt maaliin, taitaa tulla kiire.
Klo 17.55 En taida ehtiä.. Vaikka ennen viimeistä rastia tuntui hyvältä jaloissa, ei tunnu enää. Nämä "järkyttävät mäet" (joita ei mäiksi kutsuta muualla kun Oulusa) aiheuttavat kramppeja niin, ettei meinaa pystyä polkemaan.. Uutuutena selkäkramppi. Takaa ja sivulta tulee kuiten kanssakilpailijoita, joten päätän vetää reidet kramppiin totaalisesti
Loppujenlopuksi kisa meni varsinkin olosuhteisiin nähden hyvin. 66 pistettä ja sija 17/27. Tässä kunnossa optimi olisi ollut 79p (ei myöhästymistä, saari ja viimeinen 7p haettu), joka olisi ollut saavutettavissa seikkailuinnolla ja paremmalla polkujen piirtämisellä. Sillä olisikin ollut jo sijalla 7., mikä olisi ollut jo aivan käsittämätöntä. Mutta ihan oikein tämmöselle kermapepulle, jos ei ui niin ei voi pärjätä, hylätä pitäis.
Sepen radat ja kisat olivat jälleen sitä parasta mahdollista, harmi kun näitä on näin harvoin... Kisan jälkeen suurin kysymys on edelleen -- Missä on se viimeinen sija? Viime vuonna tässä vaiheessa niitä oli enemmän kuin jaksoi muistaa, nyt ei ainuttakaan! Toisaalta tälle kaudelle on tullut uusi ilmiö -- keskeytys, tuo ihanien viimeisten sijojen tappaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti